Nyt olemme ehjänä, mutta aavistuksen väsyneinä Rostockin satamassa odottamassa, josko pääsisimme joskus (viim. klo 00.30) laivaan ja nukkumaan. Matka on ollut erittäin antoisa kaikin puolin.
Seuraavaksi oma henk.kohtainen näkemykseni käyvistämme maista..
Viro; Tarto
Ensimmäinen mielikuva on ränsistyvästä maalaismaisemasta tai suurista slummeista johon talot on siroteltu ympäri peltoja. Keskusta sinänsä oli hieno ja kävimmekin syömässä maailman korkeimmaksi tituleeratussa pubissa (10.2m). Tila on toiminut 1800-luvulla ruutikellarina ja ehkä myöhemminkin, mutta sen huomasi vieläkin. Ikinä en ollut syönyt kanaa pippurikastikkeessa ja voin todeta, etten taida toista kertaa langeta gulinarismin huipennukseen. Hotelli oli rakennettu ns. keskelle peltoa ja tarton kuuluisan vankilan vieressä. Sisustus ja taso olivat omaa luokkaansa, mutta uni tuli silmään kyllä, koska aamulla oli aikainen herätys ja pitkä matka edessä istuttavana. Aamulla matka jatkui Latvian lävitse kohden Liettuaa ja Kaunasia. Istuminen tuntui lihaksistossa kieltämättä.
Liettua; Kaunas
Kaupunki oli muodostunut laaksoksi ja hotelli sijaitsi mäen päällä. Tamperelaisittain niitä voisi verrata Pispalan portaisiin. Kävelimme kaupungissa pitkin kävelykatua ja kaupat olivat kiinni koska saavuimme niin myöhään kaupunkiin. Tosin tarkoituksemme olikin käydä syömässä. Päädyimme paikkaan, missä oli tilaa. Alku alkoi hyvin, mutta illan edetessä kielimuuri alkoi tehdä tepposiaan. Osa ryhmästä joutui odottamaan tunnin ruokaansa. Joka tosin oli maistuvaa ja jälkiruoka oli mainiota (10 points to me!). Hotellihuoneen taso oli korkeampi kuin edellisessä paikassa. Aamiainen maistui ja näkymät olivat upeat. Aamulla matka jatkui kohden Puolaa ja Varsovaa.
Puola; Varsova
Ensi kertaa tunsi olevansa ulkomailla. Varsovassa on n.2milj.asukasta ja meno sen mukainen. Balttianmaihin verrattuna arkkitehtuuri oli loistavaa, eli vinkkinä aloitteleville arkkitehdeille ja maisemoitsijoille vinkkinä, että balttianmaissa olisi töistä. Vahinko vaan, ettei budjektit taida riittää. Hotelli oli meriteerattu 3:lla tähdellä ja luokiteltu bisneshotelliksi. Kaupungin kadut ovat täynnä pikkupuoteja, sienen, vaatteiden ja hedelmien myyjiä. Vaatekauppoja oli paljon, hintataso on alle suomen hintojen. Aamupala oli upea ja tasokas hotelli, kuten jo mainitsinkin. Shoppailtua tuli viimeiseen Litiin asti. Suuri kaupunki ja eteenkin vanha kaupunki oli todella upea ja näkemisen arvoinen. Itse en uskoisi viihtyväni kovin pitkän Varsovassa sen suuruuden vuoksi ja ihmispaljouden takia.
Tšekki;
Velke Mezirici
Matkamme pääkohde, jossa vietimme 3 vuorokautta. Hotelli oli ainoastaan meidän käytössämme ja
tilaa olisi ollut vielä 1 sviitti, mutta sitä ei kukaan ollut varannut. Hotelli
oli pieni ja kodikkain tähän mennessä. Aamiainen tilattiin erikseen menuusta ja
vaihtoehtoja oli joka makuun. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja avuliaita,
vaikka eivät englantia hallinneetkaan. Aina se mitä halusi, sai. Hinta taso oli
jotain uskomattoman halpaa ja suurin osa tuliaisista tarttuikin haaviin tältä
reissulta. Pieniä putiikkeja oli paljon ja lähinnä vaatekauppoja, mutta myös
muukin oleellinen löytyi. Hotellimme vieressä oli 2 yökerhoa ja menimmekin
toiseen isommalla porukalla. Hauskaa oli ja missään ole niin kattavaa jukeboxia
vielä nähnyt kuin siellä. Oli deathmetallista paikalliseen trubaduuriin.
Tarkoituksenamme oli käydä vierailulla sokeiden savikoululla. Matkaa koululle
oli 20min. verran ja meitä oltiin vastassa. Koulu on yksityinen ja oppilaat
kustantavat itse opiskelunsa, joten luokka koko ei ole kovin suuri. He
työskentelevät siis sormituntumalla ja tyyli, mitä he käyttävät kutsutaan
makkaratekniikaksi. Lopputulos on taidetta vaikka oppaamme sanoi, ettei heitä
kutsuta taiteilijoiksi vaan käsityöläisiksi. 2 vuotta opiskeltuaan he ovat käsityöläisiä
ja lisävuosi niin he voivat toimia opettajina alallaan.
Toinen puolikas ryhmäämme suunnisti linnan joka oli täynnä täytettyjä eläimiä.
Tarina kertoo, että 1800-luvun lopulla linnassa asui mies, joka harrasti
metsästystä intohimoisesti kiertäen maailmaa ja metsästäneensä kaikki linnassa
olevat eläimet itse. Siellä oli pienestä hämähäkistä kirahviin. 17–20 huonetta
täynnä eläimiä on jo kokemus näkijälleen. Itse en reissulla ollut mukana, mutta
kävijät olivat ihastuksissaan.
3:tena päivänä kuin lähdimme kohti saksaa, kävimme Prahan liepeillä
sijaitsevassa Kutna horan kirkossa. Tarina kertoo, että 1278 kuningas Otakar II
lähetti luostarista apotti Henryn Jerusalemiin. Palatessaan Pyhästä maasta,
Henry toi mukanaan hiukan multaa Golgatalta ja ripotteli sen hautausmaalle.
Näin hautausmaasta muodostui osa Pyhää Maata ja ihmiset eripuolilta Eurooppaa
halusivat tulla haudatuiksi sinne. Ruttoepidemian aikaan 1318 n. 30 000 ihmistä
haudattiin hautausmaalle. Vuosisata myöhemmin Hussilaissodat täyttivät lisää
hautausmaata. Itse kappeli on rakennettu 1300-luvun loppupuolella ja sen
sisustukseen on käytetty sangen erikoista materiaalia – massoittain ihmisten
luita.
Ensimmäiset luutaideteokset – pyramidit - teki puolisokea munkki vuonna 1511.
Myöhemmin Schwarzenbergit saivat luostarin omaisuuden haltuunsa ja he antoivat
puunveistäjä Frantisek Rint:lle tehtävän koota luista uusia taideteoksia.
Arvioidaan, että kappelissa saattaa olla jopa 40 000 ihmisen luut. Rintin
aikaansaannoksia ovat mm. keskellä kappelia oleva valtava kattokruunu, josta
löytyvät kaikki ihmiskehon luut. Kruunun alla on sisäänkäynti kappelin
kryptaan. Vasemmassa siivessä on myös luista tehty Schwarzenbergin suvun
vaakuna. Lisäksi löytyy mm. ristejä ja iso ehtoolliskalkki. Näkymää kirkossa ei
oikeastaan voi sanoin kuvailla.
Saksa; Dresden
Niin kutsuttu 3:s valtakunta. Hotellimme oli aivan vanhankaupungin keskustassa
ja menimmekin kävellen mukulakivetystä pitkin korkean (50m korkea ja 70m
pitkän) sillan yli ja rakennusten valaistukset olivat lumoavan kauniita. Vanhan
kaupungin arkkitehtuuri lumosi katsojan ja miksei koko kaupunki. Ostoskeskuksia
oli paljon ja hinta hieman halvempi kuin suomessa, joten vinkkiä kauppiaiden
suuntaan, että pikkaisen voisi hintoja tiputtaa. Kävelymatkat tosin olivat
pitkiä ja katu oli mukulakiveä, joten siinä voipi kuvitella kuinka kipeät
jalkapohjat olivat tallustamisen jälkeen. Ruokailimme hotellin vieressä
olevassa ravintolassa, johon teimme ennakkotilauksen. Niinkin suuri ryhmä ei
helposti saa tilausta nopeasti ja siitähän meillä on jo kokemusta Liettuasta,
että jopa pizzan saaminen kestää tunnin, niin kuinka kauan olisi kunnon
annosten saaminen kestänytkään. Aamiainen oli buttetpöytä hotellissa ja todella
riittoisa ja monipuolinen olikin. Oli monen sortin juustoa ja äyriäistä,
unohtamatta leikkeleitä, salaatteja jne. Maha täynnä oli hyvä startata kohden Rostockia.
Saksa; Rostock
Matkan viimeinen etappi ennen laivaan astumista. Suurin osa ryhmästä vietti
pussimatkan lepäämällä, sillä tiedossa oli shoppailua ja katseltavaa. Heti kun
saavuimme Rostockiin, osa ryhmästä suuntasi paikalliseen eläintarhaan, joka oli
monipuolisempi kuin korkeasaari, koska eläimet olivat liskosta norsuun ja
paljon siltä väliltä. Lääniä riitti ihasteltavaa ja aika tahtoi loppua kesken,
mutta kaiken näki ja elämys reissun päätteeksi. Pääsimme kaupunkiin ja söimme
pizzahutissa, jonka jälkeen oli vapaa aikaa kiertää kauppoja. Tosin
valitettavaa, että olimme sen verran myöhään liikenteessä, että kaupat sulkivat
jo oviaan. Odotimme klo 21 asti ja sitten lähdimme taapertamaan kohden bussia.
Bussi starttasi sataman ja satamassa odottelimme lähemmäksi 2h, ennen kuin
pääsimme laivaan.
Laiva; Tallink Superfast VIII Ferries
Laiva oli rahtilaiva, joten shoppailua ei kauheammin voinut tehdä. Laivalla oli
2 baaria, A'la Carte ravintola, Buffet-pöytä, pieni tax-free, koru ja hajuvesi
kauppa. Tupakointi paikat oli sijoitettu laivan kannelle, tosin jotku
tupruttelivat säännöistä huolimati sisätiloissa, liekö laiskuus vai itsepäisyys
saanut vallan. Laivamatkan kokonais kesto oli n. 25h, joten luvassa oli
keinumista ja avomerta riittämiin. Alkuvaiheessa ohitimme Gotlannin, joka ei
kovin suurena näkynyt kannelle. Pientä matkapahoinvointia oli ja väsymystä
ilmassa, joten hytinpeti oli suosittupaikka. Saavuimme Helsinkiin n.06.30 ja
ihmiset olivat tyytyväisiä päästessään tasamaalle keikkuvasta kulkuneuvostamme.
Pysähdyimme aamiaiselle huoltoaseman aamupala-buffetiin ja olimme iloisia, että
kuulimme ensimmäisen kerran muidenkin puhuvan kieltä, mitä mekin puhuimme. 10
päivää liki ummikkona on aika haastavaa ja rasittavaa, koska ymmärretyksi
tuleminen ei ollut sinänsä selvää ja pieniä mokia sattui, mutta hengissä
selvisimme perille Tampereelle.
Perille pääsystämme ehjänä saamme jokainen kiittää bussikuskiamme ja edustamaansa
yritystä turvallisesta ja ikimuistoisesta
leirikoulumatkastamme. Askelkurssi Kiittää ja kumartaa/niiaa :) Meitä matkalaisia hemmoteltiin vielä kotiin saavuttuamme kinkkukeitolla ja täytekakulla, suuri kiitos myös tästä.
Jos pitäisi jollekin suositella jotain matka kohdetta, annan täyden 10-
arvosanan Tšekeille. Vaikka päämäärämme olikin pikkukylä, niin voin taata, että
näkemistä ja kokemista riittää ympäri tšekkejä.
Askel-K:n puolesta; Susa
Kommentit